 |
Kesää kohti,
läpi tuulten ja myrskyjen.
Läpi kiireen ja melun.
Luonnon hiljaisuuteen.
En ole yksin.
Kuulen, näen ja aistin->
Veden ääntelyn,
linnuin laulut,
puiden huminan.
Sinä läsnä.
Tässä on hyvä olla.
|
 |
Mulla korvat on jolla kuulen,
silmät jolla näen.
Tarviiko mulle silti huutaa,
sanoa äkäseen.
Ymmärrän sanomasi ilman katkeruutta, vihaa.
Puhuisithan minulle ymmärtävästi,
hellästi ja selkeästi,
ymmärtäisin sinua paremmin silloin...
|
 |
| Matkallamme sattuu ja tapahtuu. Kumpa jaksaisimme joka hetki muistaa toisiamme, kunnioittaen. Koskaan ei tiedä milloin matkamme päättyy. Emme kukaan tahtoisi tulla loukatuksi, tuntea hylätyksi tulemista. Tämä hetki on tässä ja nyt. Olkaamme ystävällisiä toisillemme, kunnioittaen toisten tunteita, myötä ja vastamäessä. Ystävyydellä, rakkaudella ja huolenpidolla |
 |
| Niin pitkä on matka, niin kivikkoista kulkea. Yö saapuu vaaran laellekkin. Takanamme nuotio. Ilmassa leijuu makkarain haju, kahvi porisee tulilla. Pian käperymme toisiimme kietoutuneena, laverille kämpän. Ulkoa kuuluu korpimaan kuiskintaa. Pitkä ja kivikkoinen matka taaksemme jää. Uni saa luoksemme tulla. |
 |
| Seison yksin, nähden kaukaisuuteen. Toisilla ystäviä, suurija joukkoja. Minä karikolla seison, seuraten elämää suurta. Yksin. |
 |
| Surut pyyhin silmistäni, annan näkymättömien kyynelien valua kaukaisuuteen, kuin koskien virtaamana. Suru virtaa pois, luoksesi saapuu kauneus. |
 |
| Luoksemme saapui, kevät ja muuttolinnut. |
 |
| Tämä hetki on katoavaa. Saamme luoksemme uuden elämän. |
 |
| Menen muistojen maahan, ajatusten voimalla menneisyyteen. Metsän tuoksuun, lintujen luokse. Kokemaan sukuni voiman ja iloisuuden. Kuljen lapsuuden polkuja. Tätini käteen tarrautuen ,etten kompastuis ja saisin tuntea rakkauden. Kuljemme polkua kuoppaista, yli märkien rimpien, soiden -kohti marjamaita suuria. Äitini ja serkut takana kulkien. Vaaran alla, hiekkaisella rinteellä, isojen puiden katveessa, lintujen laulujen kuorossa, pysähdymme porinoimaan,kannoille ja kiville istumaan,kuulemaan luonnon kauneutta. Saimme kuulla tädin ja äidin muisteloita, -desantteista,sodan aikaisista lapsuuden poluista, -tukkikämpästä - naapurin vihaisesta sonnista. - vanhanenon kipaisusta puuhun laulamaan. Matkaeväät maistuivat viellä paremmalta, tarinoita kuunnellessaan, turvallisuus ympärillä. Ristin pienet käteni rukoukseen suureen kiittämään Taivaallista Isää rauhasta kotimaassamme, serkuista, tädistä ja omasta perheestä, puhtaasta vapaasta luonnosta. Minulla on hyvä olla näin. -KL- |
 |
Rölli - Minne menee, mistä tulee
Minne menee taivaan pilvet nuo
ja minne aurinko laskeutuu? Minne menee päiväksi tähdet nuo ja mistä tulee täysikuu?
Minne menee muuttolinnut nuo
ja mistä tulee lumi valkoinen? Mistä tulee lehdet metsän puun? Vaikka mietin, ymmärrä en.
Mutta kuitenkin tiedän sen,
ne täytyy säilyttää, pois vaihtais en. Ilman niitä ois elämäni haikeaa, ilman niitä ois kaikki vaikeaa.
Mistä tulee vesi järvien
ja minne menee kala pikkuinen? (minnekähän se menee?) Mistä tulee kukkaset metsien. (kauniita on) Vaikka mietin, ymmärrä en.
Mutta kuitenkin tiedän sen,
ne täytyy säilyttää, pois vaihtais en. Ilman niitä ois elämäni haikeaa, ilman niitä ois kaikki vaikeaa. |
 |
Sinun kauttasi olen saanut paljon.
Sinun kauttasi olen oppinut paljon.
Sinä olet auttanut minua, kasvamaan aikuiseksi.
En tarpeeksi osaa kiittä Sinua Äitini kaikesta mitä olet antanut minulle.
Sain tuntea maalaistalon,
aamuiset karjan niitylle viennit, aamukasteen koristamana, lintujen säestämänä.
Pääläreitten pesut,
heinäseipäiden reikien teot, haravoinnit ja hankoamiset sekä heinien korjuuset, viikatteen terotukset ja niitot.
Talvella myös veden sulatukset,
pirtin lämmittämiset ja limppujen sekä leipäjuustojen tekemiset, karjan teurastukset,
lampaiden kerihtemiset, villojen pesu ja karstuuta ja kehräämistä unohtamatta.
Marja reissut kävellen...onkimiset...
Jaurakkajärven ja Rojolan serkkujen luona kesävierailut...
Niitä lapsuuden muistoja en pysty antamaan omilleni, Sinä annoit vain ne meille, lapsillesi.
Koitan jakaa sanoin ne muistot sinun lastenlapsille, minun lapsilleni kertomuksin...
Emme voi antaa näitä tekoja nyt jälkipolville, mutta Sinä jaksat vieläkin kutoa meille jokaiselle villasukat!
Kiitos Äitini, että minulla on sinut!
-KL-
|
 |
| Luokse lapsuuden maisemia, mieli vetää uudelleen. Isoja ahvenia narraamaan, mato-ongella keveällä. Nuotion savu karkoittaa vihelijäiset itikat. Tässä mieleni lepää, lapsuusmaisemissa leppoisissa. Ympärillä vain vaaran huminaa, käkien kukuntaa, kurkien huutoa, korppien raakuntaa, suon tuoksua. Mieleni lepää. |
 |
| Etsin paikkaa suurta Läpi maiden, vesien. Kohti määränpäätä, hapuilevin askelin, kaarevien lentojen. Pitkän matkan taakse jättäen, lentäen. Saavuin lammenlaidalle, kotia rakentamaan. |
